Fillarireissu Norjaan ja Ruotsiin, heinäkuu 2015

Reissumme suuntautui tänä vuonna Norjaan ja sieltä paluumatkalla Ruotsiin. Tarkoitus oli löytää ajettavia polkuja sekä käydä tekemässä jalkaisin päiväretkiä. Mukaan asuntoautoon tuli tällä kertaa kahden pyörän lisäksi myös kissamme. Pariviikkoinen reissu kahden kissan kanssa oli kyllä ikimuistoinen ja loppumatkasta kaikilla taisi olla pientä mökkihöperyyttä ilmassa.

Päätimme mennä Finnlinesin autolautalla Naantalista Kapellskäriin. Tämä oli jo aiemmin todettu hinta-laatusuhteeltaan toimivaksi ja nopeimmaksi tavaksi päästä Ruotsin puolelle. Kapellskäriin päästyämme otimme suunnan kohti Norjaa. Sääennusteita katsellessa alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat hieman matkan varrella. Tarkoitus oli muun muassa viettää päivä Oslossa, mutta se sananmukaisesti vesittyi.

Ensimmäinen kohteemme oli Norjan puolella Rjukan. Se sijaitsee aivan Hardangerviddan kyljessä, joka on Pohjoismaiden suurin ylänkö. Täällä on mahdollisuus mm. vaeltaa, pyöräillä, harrastaa kiipeilyä, golfata ja tietenkin kalastaa. Rjukan on myös siitä mielenkiintoinen että kuusi kuukautta vuodesta aurinko ei paista kylään. Kylään rakennettiin jättiläispeili 620 000 euron hintaan, joka valaisee pienen läiskän Rjukanin toria (http://www.hs.fi/ulkomaat/a1383293560306).

Rjukanissa järjestetään vuosittain Helterittet, joka on paikallinen XC-kisa ja matkoja on aina 25 km kuntoluokista 100 km elite-sarjoihin. Kävimme polkemassa osan reittiä samalla, kun kävimme kokeilemassa, miten paikalliset vaellusreitit käyvät polkemiseen. Lähdimme heti aamusta Krossobanenilla ylös. Tämä on gondolihissi, joka vie vaeltajia ja muita turisteja ylös ylängölle, josta pääsee suoraan vaellusreiteille.

Maisemat ovat ylhäällä tunturissa upeat! Sää oli kesäinen +10 C ja tuuli teki tästä vielä kylmemmän, mutta norjalaista kivikkoa jumpatessa ylös ja alas tuli lämmin. Myös pyörän kantaminen tuli tällä reissulla tutuksi. Aivan kaikki reitit eivät siis olleet poljettavia. Rjukanin pyöräreitit ovatkin pääsääntöisesti hiekkateitä höystettynä tunturimaisemilla.

Rjukanista hieman eteenpäin on 1883 metriä korkea Gaustatoppen, jonka huipulla kävimme (https://en.wikipedia.org/wiki/Gaustatoppen). Huipulle menee sekä vaellusreitti että juna. Vaellusreitti on osana Norseman Triathlon -kisan marathon-juoksuosuutta. Me päätimme kuitenkin tällä kertaa mennä junalla ylös. Gaustabanen (http://www.gaustabanen.no) vie junalla ylös huipulle noin 15 minuutissa. Juna itsessään on kokemus, koska se on louhittu vuoren sisään. Juna menee ensin n. 800 m vuoreen, josta se nousee 40 asteen kulmassa ylös noin kilometrin matkan. Junareitti ylös valmistui vuonna 1959 ja palveli pääasiassa NATOa ja vasta myöhemmin turisteja.

Gaustatoppenilta otimme suunnan kohti Kinsarvikia ja kävimme tekemässä päivävaelluksen Husedalen Valleyn neljän putouksen luokse. Emme löytäneet varmaa tietoa reitin poljettavuudesta, joten lähdimme jalan. Jälkeenpäin totesimme, että reitin olisi hyvin voinut polkea kolmannelle putoukselle asti. Kyseinen reitti on täysin soveltuva kolmannelle putoukselle myös perheen nuoremmille. (http://www.hardangerfjord.com/en/Product/?TLp=589508). Tästä eteenpäin reitti jyrkkenee paljon ja koska Norjassa oli satanut hyvinkin paljon, jouduimme jättämään viimeisen osuuden väliin. Tämä oli jo neljäs kerta Norjassa, mutta nyt löytyi satumaisen kaunis paikka! Kuvat eivät tee oikeutta paikalle, joten suosittelen matkustamaan paikan päälle!

Täältä meidän piti lähteä Kaupangeriin katsomaan pyöräiltäviä reittejä, mutta Norjan kesä tarjosi hyvin reilusti sadetta ja kylmää ilmaa, joten seuraava etappimme oli Geilo Downhill Park (http://www.geiloskisenter.no/en/Summer/Bike-park/). Yksi Norjan pyöräpuistoista, jotka tarjoavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Täällä on ratoja vain viisi, mutta ne tarjoavat haasteita kokeneemmillekin kuskeille. Geilossa oli myös satanut runsaasti, joten meidän ajot jäivät kolmeen rataan, joista pääasiassa ajoimme yhtä. Ensimmäinen oli pelkkä hiekkatie-alastulo ja kolmas oli sateen jäljiltä niin liukas, että päätimme ajella keskimmäistä rataa useamman kerran.

Paikka sopii siis hyvin myös aloittelijoille. Geilon ja lähiympäristön alueelta löytyy paljon erilaisia polkuja ja teitä, jotka soveltuvat pyöräilyyn. Lähellä on suosittu Navy Road, jonka kävimme polkemassa muutama vuosi sitten. Nyt reitti oli osittain suljettu lumitilanteen vuoksi. Talvisin Geilo on suuri hiihto/laskettelukeskus, joten tänne kannattaa suunnata myös talvella.

Norjalainen säätiedotus lupasi vettä ja lisää vettä, joten päätimme kääntää auton keulan kohti Ruotsia. Tarkoituksemme oli ajaa Åren Bike Parkiin, mutta sijaintimme oli parempi Järvsön Bike Parkia ajatellen. Matkalla oli myös tarkoitus jäädä Jämtlandsfjälleniin (http://cykelochuteliv.outdrr.com/xc-cykling/) polkemaan, mutta säät eivät kerta kaikkiaan suosineen. Pari päivää, jos olisimme odotelleet, olisi aurinko paistanut, mutta eihän lomalla ehdi odottelemaan!

Järvsö bike park (http://jarvsobergscykelpark.se/) tarjoaa kaikenkaikkiaan 16 rataa Pump Trackistä aina mustiin DH-ratoihin. Paikka näytti olevan todella suosittu myös vuokrapyörien osalta ja perjantai-iltaa vietimme suurimmaksi osaksi muutaman perheen ja polttariporukan kanssa. Radat ovat täällä niin helppoja, että ne sopivat todella hyvin aloittelijoille. Itse laskin kaikki siniset radat alas ja taisi yksi punainenkin olla joukossa. Bike Parkissa oli todella hyvä palvelu. Itselleni ovat hissit olleet kynnyskysymys ja olen ne mieltänyt hankaliksi, mutta täällä oli opastus kohdillaan ja hidastivat hissiä, jotta minäkin ehdin mukaan. Vietimme myös seuraavan päivän rinteessä ja täytyy myöntää, että hissipyöräily on hauskaa! Vuosi sitten en olisi uskonut, että uskallan tulla mäkiä alas, mutta kerta kerran jälkeen sitä huomaa osaavansa enemmän. Jossain vaiheessa päivää oli pakko luovuttaa, kun kädet eivät enää pysyneet tangossa ja joka paikkaa särki. Uskomaton tunne kun on “vain” laskenut mäkeä alas!

Kolmatta päivää eivät paikat olisi kestäneet ja pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Tukholmaa miettien mitä seuraavaksi. Netin ihmeellinen maailma löysi meille loistavan ruokapaikan matkan varrelta. Restaurant Route 84 tarjosi todella hyvät puitteet ja maistuvaa ruokaa. Paikka oli hyvin suosittu, joten kannattaa varata pöytä, jos ulkona syöminen vaihtelevassa kesäsäässä ei maistu.

Netin syövereistä löysimme myös toisen uuden tuttavuuden: Högbö MTB-Arena (http://www.hogbobruk.se/aktiviteter–halsa/mountainbike.html). Kävimme täällä muutama vuosi sitten tutustumassa itse alueeseen, mutta silloin ei vastaavanlaisia reittejä ollut tarjolla. Alue tarjoaa koko perheelle tekemistä pyöräilystä golfiin ja uintiin. Nyt he ovat panostaneet kunnolla myös merkittyihin ja korkeatasoisiin polkuihin. Näitä löytyy 3-20 km lenkkejä (kohta myös 40 km Vasaloppet-reitti) ja todella vaihtelevalla maastolla. Helpoimmat sopivat perheen pienimmille ja mustilla reiteillä riittää haasteita ammattilaisillekin. Nettisivuilla on videoita ja profiileja reiteistä. Högbo sijaitsee aivan Gävlen tuntumassa, joten tämä on viikonloppureissulla tavoitettavissa.

Yhteenvetona voisi todeta, että sekä Ruotsi että Norja tarjoavat paljon polkuja harrastajille. Pohjoismaat ovat myös helppoja maita matkustaa. Jokamiehenoikeudet pätevät melkein samalla lailla myös näissä maissa, joten retkeily, telttailu ja luonnossa liikkuminen on helppoa. Maastopyöräily on myös kasvava trendi maailmalla ja pohjoismaissa, minkä myötä on merkittyjä reittejä alkanut löytyä helpommin. Ruotsissa ja Norjassa on myös paljon marathon-tyylisiä kisoja. Näihin lähdemme lähivuosina tutustumaan tarkemmin!

– Heidi & Juha