Uutisarkisto: vuosi 2016 - vuosi 2015 - vuosi 2014 - vuosi 2013 - vuosi 2012

Habanero Mountainbikers ry:n syyskokouksessa vuoden habaneroksi valittiin Petteri Leivo. Petteri ajoi kaudella 2013 alamäkiajoa ja SM-enduroa, joissa molemmissa hän dominoi omassa M-16-ikäluokassaan voittaen suurimman osan ajamistaan kilpailuista.

Petteri voitti kaksi Suomen mestaruutta, alamäkiajossa ja SM-endurossa, ja lisäksi hän voitti alamäkiajon Suomen cupin mestaruuden sekä Nappulakumi Cupin mestaruuden.

Viime vuonna vuoden habaneron valinta kohdistui SM-enduroa ajaneeseen Petri Hakalaan ja vuonna 2011 alamäkikuskiin Samuli Mattilaan. Kolmena ensimmäisenä vuonna valituksi tuli XC- ja endurokuski Samuli Tuominen.

Matkaraporttien sarjamme pohjoismaisesta näkemyksestä ovat vastuussa Heidi Turunen ja Juha Huhtala, jotka suuntasivat matkailuautonsa ja maastopyöränsä heinäkuussa Norjaan.

Matkaraportit – Norjaa ristiin rastiin, heinäkuu 2013

Habanerojen toinen matkaraportti on seuran Mika Tuomisen käsialaa, joka oli maastopyöräilemässä heinäkuussa Italiassa Gardajärven maisemissa. Raportti sisältää juttua Gardajärvestä sekä siellä ajetuista reiteistä.

Matkaraportit – Riva del Garda, heinäkuu 2013

Meri-Teijon laskettelukeskuksessa järestettiin sunnuntaina Nappulakumicupin kolmas osakilpailu, johon otti osaa reilut 40 kilpailijaa. Habaneroista mukana kilpailemassa oli M16-sarjassa Petteri Leivo ja M30-sarjassa Jarno Reiman. Petteri voitti oman sarjansa ajalla 0:48,65 ja aika olisi riittänyt myös M18-sarjan voittoon. Jarno sijoittui viidenneksi ajalla 0:55,26.

Kilpailun voitti DHT:n Jari Karjalainen, joka laski radan aikaan 0:46,10. Tarkemmat tulokset ovat luettavissa alla olevasta PDF-tiedostosta.

Tulokset

Messilässä taisteltiin lauantaina alamäkiajon Suomen mestaruuksista ja Habaneroista mukana oli kaksi ajajaa. M-16-sarjassa kilpaillut Habanero Petteri Leivo voitti oman sarjansa mestaruuden ja vakuuttava aika 1:07.12 olisi riittänyt myös M-18-sarjan voittoon. M-16-sarjan toiseksi sijoittui paimiolainen Atte Atrava (TuSla) ajalla 1:07.47.

”Kilpailu meni todella hyvin. Pieni paniikki ehti tulla juuri ennen kisalaskua, kun huomasimme pyörän osan hajonneen, mutta ehdimme vaihtaa sen. Kisalaskulla meinasi kaksi kertaa vähän lipsahtaa, mistä säikähdin, mutta se sai yrittämään vielä kovemmin. Rata oli todella hyvä – kovavauhtinen, mutta kuitenkin tekninen, ja lopussa oli mukavia hyppyjä.”, kommentoi Leivo voittoaan.

M-30-sarjassa kilpaillut Habanerojen Jarno Reiman sijoittui yhdeksänneksi ajalla 1:16.61.

Miesten Elite-Sarjan Suomen mestaruuden vei Aki Färm (1.03.13).

Habanerojen Elite-sarjassa kilpaillut Samuli Mattila kaatui keskiviikon ensimmäisissä harjoituksissa, eikä pystynyt osallistumaan kilpailuun murtuneen värttinäluun takia.

Rata koitui myös viime vuoden Suomen mestareiden, Joonas Savolaisen ja Katja Lähteisen, kohtaloksi.

Tulokset

Habanero Mountainbikers ry järjestää Salossa Meri-Teijon laskettelukeskuksessa alamäkiajon Nappulakumicup 2013:n osakilpailun sunnuntaina 28. heinäkuuta. Kilpailussa ajetaan kaksi laskua, joista nopeampi jää voimaan.

Mukana ovat M-10-, M-12-, M-14-, M-16-, M-18-, Naiset-, Elite-, M-30- ja harrastekilpailuluokat, joihin kaikkiin osanottomaksu on 15 €. Jälki-ilmoittautumisen hinta on 20 €. Yhden päivän hissilippu maksaa 14 € ja kahden päivän lippu 25 €.

Lauantaina 27. heinäkuuta ovat vapaat harjoittelut ja hissi on käytössä klo 12:00-18:00. Sunnuntaina 28. heinäkuuta ilmoittautuminen alkaa klo 8:30 ja klo 9:00-11:30 ovat viralliset harjoitukset. Klo 12:00 järjestetään ajajakokous ja kilpailu alkaa klo 12:30. Palkintojenjako järjestetään 2. kilpailukierroksen päätyttyä.

Tarkemmat tiedot kilpailusta löytyvät alla olevasta kilpailuohjeesta.

Kilpailukutsu

Tahko MTB on varmasti monelle suomalaiselle maastopyöräilijälle vuoden tärkein tapahtuma ja tänäkin vuonna mukana oli lähes 2000 osallistujaa. Tapahtumapaikka on Nilsiän Tahkovuori, joka sijaitsee muutama kymmenen kilometriä Kuopiosta pohjoiseen. Habanerojen osalta osanotto oli seuran historian runsain ja lähtöviivalta löytyi peräti yhdeksän jäsentä. 60 kilometrin päämatkalle lähti neljä kuskia, kaksi 120 kilometrille, kaksi 45 kilometrille ja yksi 25 kilometrille.

Habanerot suuntasivat reilun 500 kilometrin päähän perjantaina, kisapäivä sijoittui lauantaille ja suurin osa otti nokan kohti Saloa sunnuntaina. Viikonloppu oli kaikkien osalta onnistunut, sillä jokainen Habanero taisteli itsensä enemmmän tai vähemmän väsytettynä maaliin. Lisäksi useat tekivät henkilökohtaisia ennätyksiä, joten talven ja kevään treenaaminen on selvästi tuottanut tulosta.

Tänä vuonna pisin ajettu matka oli kolme kierrosta eli 180 kilometriä, johon osallistuneet ajajat starttasivat jo aamuviideltä. Habaneroja ei ollut mukana tässä lähdössä, mutta aamuyhdeksän päälähdössä starttasivat 120 kilometrin matkalle Esa Andstén ja Ville Suvanto. Lisäksi samaisessa lähdössä 25 kilometrin matkalle lähti Habanerojen junioriosastoa edustanut Topias Virtanen. 20 minuuttia myöhemmin poluille ampaisivat yhden kierroksen eli 60 kilometrin matkalle Mika Tuominen, Pekka Nurmi, Juho Jussilainen ja Petri Hakala. Kymmeneltä 45 kilometrin lenkille lähtivät Heidi Turunen ja Juha Huhtala.

120 kilometrin matkalaiset Ville Suvanto ja Esa Andstén suoriutuivat urakasta ajassa 8.30.25,8 (ensimmäinen kierros 4.03.00,7) ja 8.26.30,0 (ensimmäinen kierros 4.09.28,9).

60 kilometrin matkalaisista nopeimmin pärjäsi seuran puheenjohtaja Mika Tuominen ajalla 4.23.52,4. Pekka Nurmen osalta matka taittui ajassa 4.25.56,1; Juho Jussilaiselta 4.36.51,1 ja Petri Hakalalta 5.01.23,8.

Topias Virtaselta kului 25 kilometrin matkaan 4.27.08,4. 45-kilometriläisistä Heidi Turunen taittoi matkan aikaan 4.32.54,8 ja Juha Huhtala aikaan 4.47.49,2.

Esa Andsténin omat kommentit

Lähdin siis ensimmäistä kertaa kokeilemaan 120 km ajamista, koska yhden kierroksen ajaminen alkoi viiden vuoden jälkeen mennä jo liian rutiinilla. Tavoitteena tosin olisi vain ajaa maaliin ja mielellään alle 10 tunnissa, koska ennakkoon ajattelin yhteen kierrokseen menevän 4,5 – 5 h. Keskeytystä en pelännyt muusta kuin teknisestä syystä, sillä koko alkuvuoden olin ajanut lenkkiä niin paljon kuin mahdollista tähtäimenä pelkästään Tahkon selättäminen.

Starttipistooli kajahti klo 9.00 ja lähdin liikkeelle lähtöryhmän loppupäästä. Kärjessä nimittäin olivat Suomen ja etelänaapurin kovimmat kuskit, jotka lähtivät taistelemaan 60 ja 120 km voitoista, siihen peesiin ei kannattanut lähteä. Alun tiesiirtymät ja latupohjat ajettiin rentoa vauhtia jalkoja lämmitellen. Ennen ensimmäistä huoltoa ei varsinaista polkua ollut yhtään, joten vauhtia sai pitää sen verran kuin halusi. Ensimmäisellä polkupätkällä Kinahmin rinteillä oli taas sumppu odottamassa, ja polkua taluteltiinkin porukassa hyvässä hengessä ylös. Taluttelun lomassa juteltiin mukavia vanhan kaverin kanssa.

Kinahmin päällä päästiin taas ajamisen makuun. Itse juutuin alussa hitaaseen junaan, mutta siitä kun pääsin ohi, niin edessä olikin vapaata baanaa, jota sai päästellä omaan tahtiin. Ajo kulki mukavasti ja aiemmista vuosista poiketen nyt ei tarvinnut juurikaan jonotella ja jarrutella hitaampien kuskien takia. Toiseen huoltoon ja ensimmäiseen väliaikapisteeseen kurvasin vajaassa puolessatoista tunnissa sijalla 100. Nappasin nopeasti hiukan suolaa ja rusinoita ja jatkoin matkaa Kinahmin toiselle nousulle. Nousu meni ajamalla melko hyvin, mutta päätin suosiolla taluttaa voimien säästämiseksi. Nousun loppu toki oli mahdoton ajettava, eli se meni työntämiseksi joka tapauksessa kaikilta.

Kinahmin päällä ajettiin taas polkuja sulassa sovussa. Alas rinteiltä tultiin erittäin maukasta Kalkkiruukin alamäkeä pitkin, jossa vauhti pääsi helposti kohoamaan 40 km/h paremmalle puolelle. Ihmettelin tosin edellä menevien jarruttelua, mäki oli lähes suora ja aivan tasainen, miksi siinä piti tappaa hyvä vauhti pois?

Kalkkiruukin huollossa en pysähtynyt, vaan jatkoin suoraan Tuulivaaran huoltoon, jossa otin jälleen energiatäydennystä ja suolaa. Tuulivaaran jälkeen matka jatkui kivikkoisella polulla, jossa sitten tapahtuikin kisan ainoa moka. Ajoin alamäessä liian lähellä edellä menevää ja ajauduin huonolle ajolinjalle. Mäen pohjalla vastaan tuli iso kivi, josta vielä pääsin yli, mutta alastulossa eturengas mäiskähti suoraan toisen kiven kylkeen. Litkuista huolimatta rengas tyhjeni hetken päästä ja seuranneessa pumppailu/renkaanvaihtoepisodissa tuhraantui n. 10 minuuttia. Porukkaa lappasi ohi yhtenäisenä nauhana ja renkaan pumppailu paarmojen ja hyttysten syötävänä alkoi vetää mielen mustaksi. Pääsin kuitenkin jatkamaan ja polkeminen alkoi taas maistua. Tulin hyvää kyytiä loppunousulle eli El Grandelle, jota lähdin kiipeämään vahvalla jalalla. Pariin otteeseen piti turvautua kevyimpään välitykseen, mutta meno ei hyytynyt missään vaiheessa ja pääsin kuin pääsinkin El Granden kokonaan ylös ajamalla ensimmäistä kertaa!

Loppulaskun ennen maalialuetta tulin jarrut savuten. Maalialueella huoltojoukot jo odottelivatkin, kylmä kokis ja suklaa maistuivat taivaallisilta suolakurkkujen ja banaanien jälkeen. Tajusin, etten ollut syönyt vielä yhtään repussa kantamiani eväitä, mutta nyt napsin puolet ClifBarista ja päälle otin muutaman joulukuussa 2011 vanhentuneen Sponser Red Power Gumsin. Selvästi tunsin kuinka Gumsien energia virtasi jalkoihini ja menohalut kasvoivat toiseen potenssiin.

Eka kierros meni rengasmurheista huolimatta sijalla 105 aikaan 4 h 10 min, joka oli reilusti paremmin kuin ennakkoon odotin. Voimiakin tuntui olevan jäljellä ja ajattelinkin, että vain yhden kierroksen ajamalla ei saa rahoille vastinetta. Sitä paitsi toisella kierroksella saisi ajaa Tahkon mahtipolut ilman ruuhkaa.

Toisen kierroksen alku meni yhdessä Villen kanssa voimia polkuosuuksille säästellen. Ensimmäisen huollon jälkeen lähdin yksin jatkamaan matkaa Villen jäädessä nauttimaan huollon antimista. Kinahmin nousu ei noussut polkemalla tälläkään kertaa. Polkupätkät sen sijaan sain ajaa ylhäisessä yksinäisyydessäni juuri niin kovaa kuin halusin, mahtavuutta! Väliaikapisteelle ja huoltoon tulin sijalla 95 eli muutama selkä oli jo alussa jäänyt taakse.

Toinen Kinahmin nousu mentiin suurimmaksi osaksi talutellen. Kinahmin poluilla sain taas ajaa omaa tahtia. Tässä vaiheessa ongelmaksi alkoi muodostua kämmenten hiertyminen, enkä enää pystynyt varsinkaan alamäissä pitämään tangosta kiinni niin lujasti kuin olisi tarvinnut. Hanskojen poisottaminen tosin auttoi vähän. Kalkkiruukin alamäen sain vetää tukka hulmuten ja mäen lopussa pelkäsin renkaiden puhkeamista, mutta onneksi tällä kertaa mitään ei sattunut. Viime vuonna samassa kohtaa katkesivat ketjut.

Pysähdyin Kalkkiruukin ja Tuulivaaran huolloissa syömään kunnolla, sillä nälkä jo korvensi sisuskaluja. Banaaneilla ja vohveleilla sain ajettua nälän pois ja jatkoin matkaa edelleen suht hyvävoimaisena. Krampitkaan eivät olleet vielä iskeneet ja pienet orastavat nykimiset reisissä sain taltutettua runttaamalla hetken putkelta.

Ajo sujui saman kaavan mukaan El Grandelle asti. Jaloissa oli ollut sen verran voimia, etten joutunut ennen Grandea taluttamaan kertaakaan. Vielä El Grandekin nousi pitkälle pelkästään ajamalla, mutta parissa pahemmassa kivikkokohdassa jalkauduin suosiolla. Laskettelurinteen päällä ajattelin vain kohta edessä siintävää maalia ja ihastelin mahtavia maisemia. Loppulaskussa olikin sitten katastrofin ainekset ilmassa: edelläni ajanut kaveri kaatui keskellä jyrkintä kohtaa ja ajoin hänen päälleen. Onneksi sain suurimmat vauhdit pois, enkä itse kaatunut eikä toiselle osapuolellekaan tullut kuin Michelinin kuvio selkään.

Loppusuoralla otin vielä pienen kirin vaikkei olisi tarvinnut. Maaliin tulin ajassa 8 h 26 min sijalla 81. Maalissa sain kateutta herättävän Buffin kaulaan ja onnittelut vaimolta ja kavereilta, fiilis oli mahtava! Vielä kun tavoiteaikakin oli alittunut reilusti, enkä ollut lopussa täysin kuollut niin taas tuli todistettua, että maastopyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa. Ensi vuonna uudestaan!

Ville Suvannon omat kommentit

Ajoin vuonna 2012 ensimmäisen kerran Tahkolla ja matka oli 60 kilometriä. Loppupuolella kärsin krampeista ja loppuaika oli 4.21.20,2, johon olin tyytyväinen, koska olin harrastanut maastopyöräilyä vasta vuoden verran. Loppukesästä kaaduin endurokilpailussa ja katkaisin solisluuni, josta alkoi kolme kuukautta kestänyt epäonnien putki. Sen aikana en harrastanut liikuntaa käytännössä lainkaan ja marraskuussa, kun pääsin ensimmäisen kerran taas pyörän selkään, ajaminen tuntui hirveältä. Asetin tuolloin omaksi tavoitteekseni kaudelle 2013 nostaa kunto sille tasolle, että pystyn ajamaan Tahkolla kaksi kierrosta.

Talven aikana ajoin Turun lumisia polkuja ja kävin spinningissä ahkerasti ja maaliskuussa Kanarian saarilla maastopyöräillessä sain vihiä siitä, että aktiivinen treenaaminen on tuottanut tulosta. Kevään ja alkukesän jatkoin ahkeraa treenaamista, mutta Skinsin marathonkilpailussa Rajamäellä kärsin jälleen krampeista ja kaksi kierrosta Tahkolla alkoi tuntua kaukaiselta ajatukselta. Hieman myöhemmin päätin ajaa Korso 96 MTB -tapahtumassa täyden lenkin ja ajatuksena oli päättää sen jälkeen, lähdenkö ajamaan Tahkolla yhtä vai kahta kierrosta. Ajoin kaksi kierrosta rauhallisesti, mutta en päässyt kolmannelle kierrokselle, koska olin himmaillut liikaa, enkä ollut tietoinen liputuksesta. Olin poikkeuksellisen kiukkuinen ja ärsyyntynyt kilpailun jälkeen, koska Korson oli tarkoitus olla koetinkivi Tahkoa varten.

Korson jälkeen päätin, että lähden joka tapauksessa yrittämään Tahkolla 120 kilometrin matkaa. Eniten pelkäsin kramppeja ja aloitin samalla magnesiumkuurin ja jatkoin samaa aktiivista treenaamista. Juhannusviikolla ajoin kuusi päivää, yhteensä lähemmäs 30 tuntia, ja ajo tuntui kulkevan kaikin puolin mainiosti. Tahko-viikolla ajoin kevyen lenkin keskiviikkona ja torstaina sekä varsinkin perjantaina keskityin tankkaamiseen.

Lauantaiaamuna fiilis oli kohtuullisen hyvä, mutta jännittynyt. Jännitys häipyi, kun pääsin polkaisemaan ensimmäisen kerran vauhtia ja pyrin pitämään vauhdin rauhallisena. Pysähdyin kaikilla muilla paitsi ensimmäisellä huoltopisteellä tankkaamassa vettä ja rusinoita sekä parilla pisteellä suolaa. Ajo tuntui kulkevan hyvin ja olin vähintäänkin hämilläni, kun ajoin ensimmäisen kierroksen vähän reiluun neljään tuntiin, noin 20 minuuttia nopeammin kuin edeltävänä vuonna yhden kierroksen. Ja ensimmäinen kierros meni vielä ilman kramppeja, sen suurempaa väsymystä tai kiriä ja käyttäen huoltopaikoilla reilusti aikaa.

Ensimmäisellä kierroksella olin juonut 1,5 litraa urheilujuomaa juomarepusta ja imenyt kolme geeliä. Odottelin huollossa Esan saapumista maaliin, jonka olin ohittanut jossain kohtaa. Esa oli kärsinyt rengasongelmista, joten hän saapui ensimmäiseltä kierrokselta muutama minuutti minun jälkeen. Huollossa tankkasin reppuni ja geelivarastot ja jatkoin matkaa vartin paussin jälkeen. Toinen kierros taittui suurin piirtein samalla tahdilla, mutta etusormeni ja peukaloni puutuivat toisinaan käytännössä täysin tunnottomiksi, joten jouduin verryttelemään niitä hiekka- ja asfalttitieosuuksilla. Viimeiset 20 kilometriä menivät pienellä väsymyksellä, mutta huollot tulivat aina sopivaan kohtaan. Loppulaskussa takajarru keitti ja puolet tehoista hävisi, mutta sain laskettua jyrkän mäen ongelmitta ja onneksi mäessä ei ollut hitaampia ajajia, joita joutui ensimmäisellä kierroksella kiertämään kuin pujottelukeppejä.

120 kilometrin kokonaismatkan päätteeksi sain sen kuuluisan Buffin ja kaksi Habaneroa + yksi tuleva Habanero olivat saapuneet kannustamaan maaliin juuri sopivasti. Fiilis oli kaiken kaikkiaan uskomattoman hieno. Loppuaikana oli 25 sekuntia yli 8,5 tuntia, joka jäi hieman harmittamaan, mutta tällä kertaa päätavoite oli maaliin pääseminen ja siinä onnistuin kirkkaasti. Ensi vuonna uudestaan ja aikatavoitteella.

Garmin Connect, Villen tiedot

Mika Tuomisen omat kommentit

Lähdin viidenteen Tahkooni hyvin sekalaisin miettein. Valmistautuminen oli mennyt käytännössä täysin pieleen. Sairastelin alkukesästä ja suunnittelemani pari marathoncupin kilpailua jäivät ajamatta. Lisäksi kesäkuun alkupuolella olin muutaman päivän sairaalakunnossa arvoitukseksi jääneen sairaskohtauksen takia.

Mutta itse Tahko sujui kaikesta huolimatta hyvin! Matkalla ei ollut oikeastaan mitään kummempia ongelmia – heitin yhdet lipat märässä kivikossa, kalusto toimi ja mikä tärkeintä, neste imeytyi ja vältyin krampeilta, vaikka ilma oli todella kuuma. Tein oman reittiennätyksenikin (4.23.52,4) ja aika parani viime vuodesta kolmella minuutilla. Ihan hyvin, kun ottaa huomioon, etten ole enää ihan junnu. Ja jäipähän muutama nuorempi Habanerokin taakse!

Onnistunut kisamatka kaiken kaikkiaan ja jaksoin jopa valvoa kilpailun jälkeen melkein puoleenyöhön asti, sekin oma kisaennätys. Ensi vuonna uudestaan ja vieläkin meinaan alittaa neljä ja puoli tuntia!

Pekka Nurmen omat kommentit

Yllättävän positiiviset fiilikset jäi ajosta, suhteessa treenaamisen vähyyteen ja viimeisen neljän viikon päivätyö/ylityörasituksen määrään. Aika parani 14 minuuttia viime vuodesta, mutta se menee osittain rullaavampien renkaiden ja kuivemman reitin piikkiin. Sain vältettyä krampit tänä vuonna, mutta 45 kilometrin jälkeen jalat olivat jo melko tyhjät. El Grandella ja finaalilaskussa sain kuitenkin irti jonkunlaisen kirin. Polkeminen tuntui hyvältä, mutta jousitus oli niin pahoissa säädöissä ja toisten takarenkaassa kiinni ajaminen vähän latisti tunnelmaa.

Heidi Turusen omat kommentit

Tämän vuoden Tahkoon valmistautuminen alkoi kunnolla vasta pääsiäisenä, kun sain vanhan jäykkäperäisen markettifillarin päivitettyä Spessun Safire FSR Compiin. Sillon päätin muutaman vuoden tauon jälkeen, että tällä kehtaa taas lähteä rymistelemään Tahkon polkuja. Mielessä kävi 60 km, mutta oman kuntoni ja treenimäärieni perusteella 45 km tuntui järkevämmältä. Tavoitteena oli alle 4 tuntia, mutta liki 30 asteen helle ja ylämäet pitivät huolen, että loppuaika oli 4.32.54,8. Ennen kilpailua suoritettu pieni tankkaus ja sen aikana urheilujuoman ja suolakurkkujen nauttiminen sai suorituksen pysymään tasapainoisena alusta loppuun ilman kramppeja.

Ensi vuodeksi tavoitteena on 6 0km ja uskon, että olisin sen jo tänä vuonna polkenut läpi, mutta hiljaa hyvää tulee. Nyt treenataan peruskuntoa ja ylämäkeä ja lisää ylämäkeä, jotta El Grande taittuu kokonaan ja Kinahmi tulee valloitettua vähintään samassa ajassa kuin 45 km tänä vuonna.

Märynummella kisattiin neljännen kerran XCO-maastopyöräilyä Habanero Mountainbikersien järjestämän IV Habanero XCO by Merida -kilpailun merkeissä. Kilpailuun osallistui yhteensä 90 maastopyöräilijää ja päivässä riitti useita mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kilpailun itsensä kannalta Habanerot olivat viilanneet kilpailurataa edellisvuodesta ja tällä kertaa Märynummen uimalampi kierrettiin jokaisella kierroksella, joten kilpailukeskuksessa olleet katsojat pääsivät seuraamaan tilanteen kehittymistä. Samalla huoltoalue oli siirretty kilpailukeskuksen lähelle.

Tulospalvelu oli ulkoistettu Results Fellowsille ja tuloksien saamiseksi käytettiin langatonta emit-laitteistoa. Laitteisto mahdollisti kilpailun kierrosaikojen seurannan internetistä kilpailun aikana.

Päivän ensimmäisessä lähdössä maastoon starttasivat juniorit 2,8 kilometrin pituiselle kierrokselle, joka ajettiin ikäryhmästä riippuen kahteen tai kolmeen kertaan. M-10-sarjassa Habaneroista oli mukana Topias Virtanen ja Vilppu Räsänen. Topias ajoi tasaisen varmalla suorituksella voittoon ajalla 25:41 jättäen toiseksi tulleen 34 sekunnin päähän. Vilppu kiri itsensä ajalla 28:52 neljänneksi.

Päivän seuraavassa lähdössä kierrospituus nousi 5,3 kilometriin ja rata ajettiin läpi kahteen kertaan. M-16-sarjaan osallistui Habanerojen Jesse Elo, jonka kilpailu ei käynnistynyt aivan odotetulla tavalla. Jesse joutui väistämään edessä ollutta kilpailijaa kanervikon puolelle ja kaatui törmättyään piilossa olleeseen kiveen. Loppukierros oli vahvaa ajamista ja Jesse ohitti sarjaa johtaneen maalisuoralla. Epäonnet kuitenkin jatkuivat toisen kierroksen puolivälissä. Rengasrikon myötä loppukierros oli enemmän maastojuoksua kuin maastopyöräilyä ja Jesse joutui tyytymään viidenteen sijaan. Maaliviiva ylittyi juosten, joten hienoa taistelua Habanerojen henkeen!

Kolmas lähtö oli suomalaisen maastopyöräilyn juhlaa, sillä lähtöviivalta löytyi joukko huippunimiä. Team Skinseistä mukana oli Henri Ojala, Simo Sohkanen, Olli Miettinen, Jerry Oksman, Antti Kuitto ja Pasi Pulkkinen. Team Medilaser osallistui isolla ryhmällä mukana ollen muun muassa Valtteri Repo, Perttu Pärssinen, Samuel Halme ja Jasmin Kansikas. Lisäksi mukana oli Liedossa toiselle sijalla sijoittunut HyPyä edustava salolainen Jeremias Holmberg.

Henri Ojala ajoi tasaisen vakuuttavasti ja oli selvällä erolla kärjessä. Vakuuttava ajo ei kuitenkaan riittänyt tänään voittoon, sillä ketjun katkeaminen neljännen kierroksen alkupuolella johti keskeytykseen.

Henrin tipahdettua pois, voittotaistelu siirtyi kolmen miehen väliseksi kamppailuksi. Simo Sohkanen otti kärkipaikan Jeremias Holmbergin ollessa Olli Miettisestä näköetäisyydellä. Holmberg tuuppasi viimeisellä kierroksella kaiken peliin ja ohitti Team Skins -miehet, jotka eivät pysyneet nuoren salolaisen peesissä.

Jeremias voitti kilpailun ajalla 1:36:12. Simo jäi kärjestä 39 sekunnilla ja Olli tasan minuutilla. Naisten voittoon ajoi Jasmin Kansikas, jonka vahva suoritus takasi voiton yli kuuden minuutin erolla.

Tarkemmat tiedot tuloksista löytyvät tästä.

Habanero Mountainbikers ry järjestää Salossa Märynummen maastoissa maastopyöräilyn Suomi-cupin IV Habanero XCO by Merida -osakilpailun sunnuntaina 9. kesäkuuta. Reitti on pääasiassa metsäpolkua ja kierrokselle mahtuu muutamia metsäautotieosuuksia sekä teknistä kivikkoa. Teknisesti reitti on suomalaiseksi XC-kilpailuksi haastava ja raskas, joten suosittelemme reittiin tutustumista ennen kilpailua.

N/M-10-14- ja tutustumisluokkien osanottomaksu on 10 €. N/M-16-50-, M/N- sekä harrasteluokkien osanottomaksu on 20 €. Osanottomaksu maksetaan viimeistään maanantaina 3.6.2013 klo 23:59 mennessä Habanero Mountainbikers ry:n tilille 515209-20013849, mainitse viestiosassa maksetun osallistujan nimi.

Tarkemmat tiedot kilpailusta löytyvät alla olevasta kilpailuohjeesta.

Lataa kilpailuohje

Lataa pienikokoinen mainos

Lataa suurikokoinen mainos

Omatoimista harjoittelua varten ladattavana ovat GPX-tiedostot. Ensimmäisessä tiedostossa on täysimittainen 5,3 kilometrin mittainen rata ja toisessa junioreiden kiertämä 2,8 kilometrin rata.

Lataa GPX-ratatiedot – aikuiset

Lataa GPX-ratatiedot – juniorit

Habanerojen järjestämät yhteislenkit starttaavat seuraavasti:

• Junnulenkit maanantaisin klo 18 (alkaen 13.5), ensimmäinen kerta poikkeuksellisesti tiistaina 7. toukokuuta klo 18
• DH-ajot Meri-Teijolla keskiviikkoisin (ajot alkavat, kun lumet ovat sulaneet rinteistä)
• Aikuisten yhteislenkit torstaisin klo 18 (alkaen 9. toukokuuta)

Yhteislenkit

Kilpailun voittaja oli viime vuoden tavoin Henri Ojala ajalla 17:51. Toiseksi sijoittui Kari Veikkolainen (18:39) ja kolmanneksi Mikko Kupiainen (19:42).

Seuran omista ajajista Jesse Elo voitti juniorit (12:52) ja Petteri Leivo sijoittui nuorissa toiseksi (24:22). Petri Hakala oli M-40-sarjan toinen (22:37) ja Pekka nurmi yleisen sarjan 21. ajalla 24:22. Harrastesarjassa ajanut Esa Andstén voitti ajalla 21:30 ja Ville Suvanto sijoittui kolmanneksi ajalla 22:48. Miska Lintula oli viides (24:06) ja Juho Jussilainen kymmenes (26:16). Santtu Kivelä joutui keskeyttämään kilpailun tekniikkaongelmien takia.

Lataa tulokset

Lataa ek-ajat

Habanerot järjestävät yhteistyössä Hanhivaaran Liikuntakeskuksen kanssa maastopyöräilykurssin, joka on suunnattu naisille. Kurssi järjestetään kaksi kertaa viikossa viiden viikon ajan, joten tunteja on yhteensä 10 kappaletta. Ensimmäinen kerta on tiistaina 7. toukokuuta. Kurssin hinta on 70 euroa ja Hanhivaaran kanta-asiakkailta 50 euroa.

Kurssi sisältää pyöräilijän fysiikkatreeniä kerran viikossa Hanhivaaran tiloissa ja kerran viikossa ohjatun maastopyöräilytunnin, joita ajetaan Märynummella ja Helisnummella. Kurssilla opetetaan maastopyöräilyn perusasioita ja tutustutaan fysiikkatreenien avulla toiminnalliseen treenaamiseen. Kurssille osallistuvilta tulee löytyä omasta takaa maastokelpoinen polkupyörä sekä kypärä.

Kurssilla ilmoittautuminen tapahtuu Hanhivaaran vastaanotossa.

Lataa mainos

Kilpailuohje on päivitetty kahdella muutoksella. Mukana ovat reittikuvaukset ja lisäksi maksua on tarkennettu.

Jos olet ilmoittautunut ennakkoon, huomioithan, että maksu tulee suorittaa ennen sunnuntaita. Tarkistamme maksaneet lauantaina, joten jos suoritat maksun keskiviikosta eteenpäin, suosittelemme ottamaan maksutapahtumasta kuitin, jotta pystyt todistamaan maksaneesi osallistumismaksun.

Jos maksat osallistumisen paikan päällä, maksu määräytyy jälki-ilmoittautumisena riippumatta siitä, oletko ilmoittautunut ennakkoon vai jälki-ilmoittautumisena.

Lataa kilpailukutsu

Ennakkoilmoittautuminen päättyi eilen ja olemme julkaisseet listan ennakkoon ilmoittautuneista.

Lataa lista ennakkoilmoittautuneista

Kilpailussa ajetaan neljä eri erikoiskoetta kahteen kertaan (juniorit yhteen kertaan). Omatoimista harjoittelua varten saatavilla ovat erikoiskokeiden reitit GPX-tiedostoina. Ennen kilpailua järjestämme vielä kaksi ohjattua tutustumista reittiin, ensimmäinen torstaina 25. huhtikuuta klo 18:00 ja lauantaina 27. huhtikuuta klo 12:00. Molemmissa tapauksissa kokoontuminen tapahtuu Märynummen koululla osoitteessa Vanikkatie 1.

Lataa GPX-tiedostot

Sekä kilpailijoille että yleisölle saatavilla on kartta Märynummen Tornimäen kilpailualueesta. Kartasta löytyvät ajettavat erikoiskokeet, siirtymät, parkkipaikat sekä yleisölle suositeltavat seurantapaikat.

Lataa kartta

Habanero Mountainbikers järjestää Salossa, Märynummella 28. huhtikuuta Pivot Enduron kauden ensimmäisen enduro-maastopyöräilykilpailun. Kilpailuun ilmoittautuminen on alkanut. Tarkemmat tiedot löytyvät kilpailukutsusta.

Lataa kilpailukutsu

Lataa pienikokoinen mainos

Lataa suurikokoinen mainos

Habanerojen ensimmäinen matkaraportti on seuran Ville Suvannon käsialaa, joka oli maastopyöräilemässä Gran Canarialla maaliskuun alussa. Mukana on tarinointia oman pyörän kuljettamisesta mukana, hinnoista, paikallisesta Free Motion -yrityksestä, joka tarjoaa maastopyöräilyretkiä, sekä luonnollisesti itse pyörälenkeistä.

Matkaraportit – Gran Canaria, maaliskuu 2013

Habanerot järjestivät Märynummella talvienduron kutsukilpailun 16. maaliskuuta. Hankeen oli kaivettu kaksi kisarataa, jotka molemmat ajettiin kahteen kertaan ja joiden ajamiseen kesti kärkimiehillä noin puolitoista minuuttia.

• 1. Henri Ojala TVC / Team Skins 6.09,8
• 2. Simo Sohkanen HyPy / Team Skins 6.16,7
• 3. Petteri Leivo HHCMB 6.28,5
• 4. Jerry Oksman HyPy / Team Skins 6.30,7
• 5. Petri Hakala HHCMB 6.41,7
• 6. Santtu Kivelä HHCMB 6.45,2
• 7. Vesa Juva VeloSalo 6.45,9
• 8. Kristian Ijäs TVC 6.52,4
• 9. Pekka Nurmi HHCMB 7.05,8
• 10. Janne Ruohonen 7.26,8
• 11. Samuli Tuominen KoiI / Team Chebici-Isku 7.30,6
• 12. Miska Lintula HHCMB 7.31,4
• 13. Jesse Elo HHCMB 7.35,4

Habanero Mountainbikers ry:n syyskokouksessa vuoden Habaneroksi valittiin SM-enduroa ajava Petri Hakala, joka sijoittui omassa M40-sarjassaan kolmanneksi. Salon Urheilun ystävät 60 valitsi Salon parhaaksi pyöräilijäksi jo neljännen kerran peräkkäin Habanero Mountainbikers ry:n ajajan, joka vuonna 2012 oli Petri Hakala. Vuonna 2011 tunnustuksen sai DH:ta ajava Samuli Mattila ja kahtena sitä edellisenä vuonna XC- ja endurokuski Samuli Tuominen.

Petri avasi kauden vahvasti sijoittuen Habanerojen omassa Pivot-cupin endurokilpailussa M40-sarjan toiseksi. SM-sarjasta hän osallistui Messilän kilpailuun, josta irtosi kolmas sija, mutta Laajavuoren kilpailussa Jyväskylässä sijoitus oli 11. Ounasvaaralla Petri sijoittui neljänneksi ja Alhovuoressa kuudenneksi.